Here we go again

Toinenkin lapsi on saatettu maailmaan, oikeastaan jo neljä kuukautta sitten. Taitaa olla aika myöntää itselleen, ettei se mahamakkara tällä(kään) kertaa tajua itse vapaaehtoisesti kadota paikalta, vaan jotain olisi tehtävä.

Yhtä aktiiviseen liikkumiseen ei enää/vielä ehdi kuin tätä blogia aloittaessa, eikä tällä hetkellä myöskään yhtä tiukkaan dieettiin ole motivaatiota - paino kun on kiltisti palautunut normaalipainon rajojen sisään ja siitä itsestään voi olla kiitollinen.

Koitetaan näin alkuun tehdä pieniä muutoksia ja katsotaan miltä alkaa tuntumaan.

Still breathing

Oon mä vielä hengissä. Nippa nappa.

Oksennustauti vei ensin voinnin ja sen jälkimainingit (ruokahaluttomuus -> veto pois) motivaation. Siitä on nyt kuitenkin jo kohta kuukausi, joten yritän päästä vielä takaisin ladulle ennen Kymppiä.

Ensimmäinen (ja tähän päivään mennessä myös viimeinen) juoksulenkki taudin jälkeen oli tuo Mätis 7km. Katsoin ensimmäisen kerran kilsamittaria siinä vaiheessa kun juostu oli 3,5km. Olin ihan hapoilla ja tuntui että jalat irtoavat - kävin kovaa pohdintaa pääni sisällä, että annanko itselleni armoa.. Jos juoksenkin vain vitosen? Armahdin itseäni sen verran, että kävelin tässä vaiheessa tasan 45sekuntia.
No, seuraavan kerran kun niitä kilsoja katselin, oli juostu jo 5,2km. Päätin, että se seiska voi hyvin olla mahdollinen, mutta en piiskaa itseäni vaan kävelen tässä välissä 30sekuntia. Niin tein ja sen jälkeen juoksin loppuun.

Kokonaisaika 45 minuuttia. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Nyt taas, kohti kymppiä.

(paino ei ole pudonnut, about samoissa numeroissa mennään edelleen. Oksennustauti tietenkin vei jotain siltä viikolta, seuraavalla viikolla reilusti plussaa ja nyt taas tasoittunut. Tänään aamulla 65,1kg. Nyt just ei myöskään laihduteta: luen pääsykokeisiin ja kohotan kuntoa (ja yritämme saada toisen lapsen), ne riittänevät nyt toistaiseksi).

Vitonen

Mun ensimmäinen vitonen.

Tai oon mä sen ehkä aiemminkin putkeen juossut, mutta kelloa vastaan enkä kuljettua matkaa ole kyttäillyt. Mutta nyt mentiin matkaa vastaan, eikä kateltu kelloa. 

Ja voi jestas miten helppo oli vitonen. Helpolla meinaan nyt kevyttä. Kävelin alkuun ja loppuun 5min ja siinä välissä juoksin pelkästään tuon vitosen. Loppukävelyjen aikana pohdin, että tekisinkö vielä yhden ekstrakierroksen, juoksisinko vielä vähän lisää... Nauroin itselleni. Puoli vuotta sitten kun joku olisi sanonut mun juosseen putkeen 5km ja sen jälkeen steppaillut paikallaan että kun tahtoo lisää - oisin ehkä nauranut silloinkin ja käskenyt suksimaan suolle. Tänään vitonen irtosi siis keveästi, jopa aikaan 20min mikä sisältää yhdet pissat ja kahdet isommat tavarat mukana kipittäneeltä koiralta. Silloinhan aika kuluu mutta matka ei lisäänny, joten vitonen saattaa hyvin irrota alle 20 minuuttiinkin. Ja kelloa vastenhan en juossut - menin itelle sopivaa hyvää rytmiä ja katsoin ensimmäistä kertaa matkaa/aikaa kun jäljellä oli 200 metriä juostavaa. Olin katsonut siis etukäteen kartasta n. 5 km lenkin juuri siksi, ettei koko ajan tarvitse puhelinta pällistellä saati pohtia mihin päin lähtisi jottei lenkki liian lyhyeen lopu tai tule haukattua taas liian suurta palaa.

Hyvä fiilis tästä.

Mätäjoen vierustaa tänään aamulla

Tässä ihan meidän nurkilla järjestetään ensi kuussa ensimmäistä kertaa Mätisjuoksu, joka on nimensä saanut tästä meidän lähi"ojasta" nimeltään Mätäjoki. Juoksussa saa valita 3, 7 tai 15km ja ottaen huomioon mun kympin tavoitteen kuun loppuun, tuo seiska näyttää oikein hyvältä :)

Haaste

Jenni lähetti haasteen, johon yritän parhaani mukaan vastata ja sen jälkeen pistän vahingon kiertämään (viidelle muulle bloggaajalle) uusilla kysymyksillä.

1) Mikä on sinun "ruokapaheesi"?

Vaalea leipä. Aamupalana vaalea leipäviipale, juustoa ja mielellään meetvurstia päällä. Oi nam. 

2) Treeniä musiikilla vai ei?

Kummin vain. Yleensä tapaan musiikkia laittaa korville soimaan, mutta jos haluan unohtaa kaiken ympärillä olevan en laita mitään soimaan vaan juoksen kunnes huomaan juosseeni vaikka kuinka ja pitkään ilman että olen itsekkään sitä huomannut. Eikä mitään fiksua ajatustakaan jäänyt käteen. 

3) Treenaatko tavoitteellisesti ja jos treenaat niin mikä on tavoitteesi?

Tavoitteena juosta toukokuun lopussa Naisten 10 aikaan 1h - 1h 15min. Laihtuminen on siihen asti kakkosluokan prioriteetti, vaikka samalla katselenkin että mitä syön. 

4) Yksin vai ryhmässä? Puurratko salilla yksinäsi vai hypitkö muiden kanssa hikoillen jumppasalissa?

Olen yksintekjä. Mulle on tärkeää saada tehdä asiat omaan tahtiin ja mm. lenkkeily (juosten) jonkun kanssa on lähestulkoon mun painajainen. Onnekseni oon kyllä sisupussi mitä liikkumiseen tulee, eikä se yksin kulkeminen saa luistamaan hommista. Tykkään piiskata itse itseäni ja koetella rajojani, seurassa se on haastavaa kun ei kukaan kuitenkaan ole tismalleen samantasoinen kuin itse. 

Ryhmäliikuntaa olen kouluikäisestä asti inhonnut kahdesta syystä a) häpesin venyttelyhetkiä koska olen notkea kuin näkkileipä ja b) vaikka muuten olen urheilullisesti lahjakas, mitkään kuviosteppailut ei ehdi tunnissa upota mun kaaliin ja koska nää leidijumpat tapaa sellaisia usein sisältää niin olen pysynyt niistä kaukana. 

5) Miten läheisesi tukevat sinua elämäntavassasi/harrastuksessasi/projektissasi?

Yllättävän hyvin. Kysyn edelleen mieheltä aina luvan lähteä lenkille, vaikka mies on jo kuukausi tolkulla koittanut sanoa etten tarvitse siihen lupaa. Tottakai saan lähteä lenkille. Tää on meidän taloudessa jo iso juttu, koska ainakin mä itte saattaisin jonkin sortin maissintähkän nokkaani imaista jos mies olisi 5 päivänä viikossa tunnin aamulla yksin huitelemassa, kun ei meillä arkisin yhteistä aikaa muutenkaan kovin paljoa ole. Pisteet miehelle siis.

Omat vanhempanikin ovat tukeneet yllättävän hyvin. Mummo kyseli dieettivinkkejä, isä huolestui että ehdinkö lukea pääsykokeisiin kaikelta treenaamiseltani sekä syönkö tarpeeksi ja äiti kysyi että kai mulla on hyvät kengät siihen hommaan. Nämä kaikki on meidän mittapuulla kannustavia kommentteja ;)

--


Minä haastan: nennaemilian, Saran ja Rebecca R:n. Neljättä ja viidettä ei tähän listaan tule :)

Kysymykseni:

1) Miten kevät vaikuttaa sinuun?

2) Minkä tekemistä olet pitkään miettinyt, mutta et ole saanut tehtyä?

3) Millaisena näet itsesi vuoden päästä?

4) Kolme toivetta tälle vuodelle

5) Ja näistä kolmesta jos saisit kaksi ja yhtä et koskaan. Mistä toiveesta luopuisit ja miksi juuri siitä?

Mitä tänään syötäisiin

Tänään syödään tuttuakin tutumpia broilerin fileesuikaleita, mutta monelle ehkä vieraana elintarvikkeena kanan seuralaisena on meillä tänään täysjyväohraa.

Jos et ole kokeillut niin suosittelen. Maulta ja koostumukseltaan uppoaa varmasti lapsillekkin ollessaan riisin tapainen mutta vielä pehmeämpi suussa. Makua ei ole sen enempää kuin perus riisissäkään.

Ja on kotimaista, ainakin tämä meidän kaapista löytyvä.

Hyvää ruokahalua :)

ps. Ohran keittoaika on 8min ja toimii tismalleen kuten perus täysjyvä riisikin. Itse en keksi mitään ruokaa, mgissä riisiä ei voisi korvata ohralla niin kauan kun ei ole tarpeen hyödyntää riisin puuroutuvia ominaisuuksia.

Nelosen nainen

Edellisen postauksen linkin neljännen viikon ensimmäinen pyrähdys pistettiin toteen tänään.

Kokonaiskesto 40min

5min kävelyä
15min juoksua
3min kävelyä
5min juoksua
2min kävelyä
5min juoksua
5min kävelyä

Etenin tässä 40 minuutissa 5,7 kilometriä lenkin keskinopeuden ollessa 8,5km/h.

Lenkki tuntui sopivalta, keveähköltä muttei liian kevyeltä. Rohkein mielin toteutan seuraavalla kerralla asteen raskaamman version lenkistä ja viikon päästä pitäisi vetästä vitska. Sen jälkeen pitäisi kai käyttää hetki suunnitellen ohjelma vitskasta kymppiin.

Unohdin käydä tänään vaa'alla. Huomenna sitten.

Joka maanantai on "ens maanantai"

Viikonloput on vaikeita. Mies tahtoo nauttia hyvästä ruuasta (mikä hänen käsityksensä mukaan tarkoittaa suolaa, rasvaa, hyvin vähän jos ollenkaan vihreää) ja anoppilassa juodaan kahvit ja syödään pullat parin tunnin välein. 

Eikä mun edes tee mieli syödä pullaa (/jäätelöä/keksiä... you name it), mutta jotenkin kun ne tarjottavat tuodaan eteen ja katson kun muiden leuat alkavat jauhaa, ojentuu omakin käsi pöydän keskelle ja ottaa osuutensa joka on minulle jo valmiiksi annosteltu. Jos en ota, saan luultavasti kuulla "ai Saija LAIHDUTTAA"  mitä seuraa tietenkin kertomus siitä, kuinka hekin ovat yrittäneet jo monen monta vuotta laihduttaa onnistumatta ja... Niin? Että pitää sitten pilata se toistenkin laihdutus? Mur.

Itsehän mä sen kyllä pilaan, en voi muita syyttää. Joka sunnuntai päätän, että maanantaista taas ruotuu. Ens maanantaina mä alotan, enkä enää repsahda. En edes viikonloppuna. 

Nyt on taas sellainen viikko. Sellaisen maanantain jälkeinen tiistai. 

Juoksu rullaa. Vaan nyt pitäisi ihan tosissaan aloittaa harjoittamaan kestävyyttä. Naisten 10 sivuilta löytyi linkki MeNaisten sivulle joka oli otsikoitu: Kuukaudessa juoksukuntoon - treeniohjelma vitosen naisille 

Tuo ohjelma on siitä kiva, että on niitä harvoja joissa treenaaminen aloitetaan ihan nollasta. Vaikuttaa vieläpä tosi hyvältä, että voisin kuvitella ihan kenen vaan olevan helppo aloittaa tuon ohjelman ensimmäisestä viikosta. 

Oma kuntoni on onneksi (siis ajatellen kuinka vähän aikaa on enää Kymppiin) jo parempi kuin nolla. Jos vitosen kunnossa juostaan 5 km, väittäisin itte olevani kunnoltani nyt nippanappa nelosen luokkaa. Jotta pääsen siis edes tuohon vitosen kuntoon, voisin (jälleen) vaihtaa treeniohjelmaa ja napata tuosta viitteitä - aloittaa viikosta neljä ja yrittää itse suunnitella treeniohjelma vitosesta sinne kymppiin ja toteuttaa sitä toukokuun loppuun asti.

Tähän asti lenkit on olleet tasaisen paksua juoksemista niin pitkään kun pystyy (jos olen yksin) tai niin kauan kun koira pystyy (pissattaa!). Vaan en usko tuon olevan tehokkain tapa kohottaa juoksukuntoa, joten parempi nyt on kehittää joku suunnitelma. 

Tässä saattaisi olla sellainen.